Vegaaninen tammikuu
"Ei se vegaanius niin vaikeaa olekaan, mutta ehkä se vielä vaikeutuu" on fiilikseni nyt vegaanisen tammikuun alussa. Lihaton tammikuu on tamperelaisen Ilmankos-kampanjan vuosittainen tempaus, joka haastaa olemaan kuukauden lihatta. Kasvissyöjille suositellaan vegaanista kokeilua.
Kolme päivää ei vielä ole kummoinen saavutus. Kyllä tässä silti saa jo välähdyksen siitä ylimääräisestä vaivasta, jonka vegaanit itselleen valitsevat. Leipä maistuu kuivalta ilman juustoa ja kapeasta valikoimasta sen tofupohjaisia "korvikkeita" ei innosta maksaa. Hassuna huomiona muuten: Pirkan "lihan"makuiset nuudelit ovat ilmeisesti vegaanisia.
Lähden kokeilemaan vegaaniutta lähinnä solidaarisuudesta. Uskon ihmisten voivan vaikuttaa valinnoillaan. Siksi esimerkiksi Saksan kaupoissa on niin paljon paremmin luomu- ja vegeruokaa. Koen vegaanien tekemän valinnan hyväksi - se ei voi olla haitaksi, vaikka en itse uskokaan tälle linjalle jääväni.
En osaa pitää vääränä eläimien tappamista ruuaksi, sillä kuolema on osa elämää. Turhan kärsimyksen aiheuttaminen (ja sen takia eläinten tehotuotanto) on tietenkin eri asia. Turhan, tarpeellisen tai oikeudenmukaisen kohtelun määrittely on kuitenkin vaikeaa, kuten osoittaa suomalaisen käytännön tukipolitiikan ja kansalaisten arvojen välinen ristiriitakin:
Vegaanin valinnan helppous ja vaikeus on sen absoluuttisuudessa. Vegaania ei voi syyttää kaksinaismoralismista, mutta koska vegaani on kuluttajien vähemmistöä eivät kauppojen hyllyt myöskään hytky hänelle kustomoituja tuotteita.
Minulla on myös toinen itsekkäämpi ja välineellisempi syy. Pyrin yleensä miettimään omaa "hiilijalanjälkeäni" ja kuukauden vegaaninen ruokavalio ehkä auttaa kasvisruokarepertuaarini laajentamisessa. Se saattaa myös opettaa minulle jotain jyrkemmistä elämänvalinnoista ja siten kannustaa tekemään rohkeammin niitä omia valintojani.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Aattelin tuossa keväällä/kesällä koittaa ottaa lihattomia päiviä käyttöön. Voihan sitä jotain radikaalimpaakin koittaa.
Oletkos sinä ollut pidemmän aikaa vihreä? Muistini kätkö kertoo että sulla ois ollu vasemmistoliitto tuossa kuvan alla aikasemmin... Voin muistaa väärinkin...
Ei ole ollut Vasemmistoliittoa. Vihreissä nuorissa olen toiminut vuosia, mutta joskus tuossa alla on ollut "Sitoutumaton".
Itse ajattelin lähteä kevyesti punaisen lihattoman tammikuulla liikkeelle.
Mulla loppu hörppääminen ja alko karppaaminen. Lähinnä lihaa ja kananmunia siis!
"Helsingin Sanomien gallupin mukaan 66 % suomalaisista ei hyväksy eläinten tehotuotantoa. Silti heidän verovarojaan käytetään samaisen tuotannon tukemiseen."
Ihmiset vastaavat tekopyhästi kyselyihin. Varsinaiset ratkaisut tehdään kaupassa, ja siellä halpa läski ja broileri käy kaupaksi.
Kuten OE-terroristijärjestön tekemistä tuhoiskuista ja ihmisten hengen ja terveyden uhkaamisesta voidaan päätellä, rehumussutus aiheuttaa vihamielisyyttä ja väkivaltaisuutta. Ihmisapinan aivot alkoivat kasvaa, kun se alkoi saada eläinproteiinia, ensin raadoista ja sitten itse aktiivisesti metsästämällä. Eläinproteiinin pois jättäminen johtaa väistämättä aivojen degeneroitumiseen.
Eläinten ahdinko johtuu kvartaalikapitalismista, mikä on tämän sairaan talousjärjestelmän yksi oire. Oikea ratkaisu tähän ei ole lihansyönnin lopettaminen, vaan kestävään markkinatalouteen siirtyminen. Siinä yksiköt ovat pieniä ja eläimet voivat elää lajityypillistä elämää. Tällaisia tiloja on jo Suomessakin. Liha on niissä kalliimpaa, mutta eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla tuotettua.
Hintaesimerkki täältä Irlannista, paikallisesta Lidlistä:
Naudan jauheliha (ei luomu): 2,50€ / 800g.
Naudan jauheliha (luomu): 8,00€ / 400g.
Voitte varmaan kaksi kertaa arvata kumpaa ostan? Olen pienipalkkainen ja ei ole varaa mutustella porvariruokia...
Kasvisruoat eivät ole erityisen kalliita. Jos haluaa lihaa kuitenkin syödä, voi tehdä niinkin, että syö sitä huomattavasti harvemmin kuin aiemmin ja käyttää säästyneet rahat laatuun ja eläinten hyvinvointiin.
Suomalaisten lihansyönti on lisääntynyt älyttömästi viimeisen 50 vuoden aikana. Olisi helppo palata vähän perinteisempään ruokakulttuuriin, jossa 200 g lihaa päivässä ei ole normi.
Toki hintaeroa on, mutta se johtuu paitsi tehdastuotannosta myös siitä, ettei näitä luomutiloja ole vielä kovin paljon. Hinta laskisi, jos ne yleistyisivät. Tehdastuotetun lihan hintaan ei päästä, mutta tuplaan siihen nähden kyllä.
Ilmankos-kampanjan jo vuotuinen kasvissyönti-päivä jaksoi viime vuonna herättää paljonkin kohua. Silloin lihattomalle tammikuulle perustettiin vastakampanja "Lihallinen tammikuu" - idea, jossa henkilöt lupautuivat syömään pelkkää lihaa kuukauden ajan.
Tänä vuonna moinen junttius jäi onneksi kokematta: Pelkän lihan syöminen kun kuukauden ajalta olisi hyvin epäterveellistä ruumiillemme. Lihansyöjän uho kasvissyöntiä kohtaan tuli kuitenkin hyvin selväksi. Vaikka Lihattoman tammikuun tarkoituksena on kiinnittää huomiota tehotuotannon epäkohtiin, eläinten oikeuksiin, nälän hätään ja ilmastoasioihin, lihansyöjät hyökkäävät aatetta vastaan sikailemalla vain kaksi kertaa enemmän. Kysynkin siis: Onko bussilla kulkemisella oikeasti merkitystä, kun punavuoren possu päättää ihan vain kostoksi törsätä mahdollisimman isoon city-maasturiin?
Ihmisellä ja muilla sekasyöjillä on biologisesti aivoihin rakennettuna ruokaneofobia-mekanismi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki uudet ruokalajit ja uudet maut tuntuvat aluksi oudoilta ja vastenmielisiltä, ja vasta jonkun aikaa niitä syötyä ne alkavat maistua hyviltä. Kun tiettyä ruokalajia on syönyt 10 - 20 kertaa kunnon annoksen, maistelu ei riitä, voi vasta lopullisesti sanoa, pitääkö kyseisestä ruokalajista vai ei.
Osa näiden makuilmiöiden tutkijoista on sitä kuitenkin sitä mieltä, että ruokien makuihin pitäisi tottua jo lapsena, ja että aikuisena ei enää kunnolla totuta uusiin makuihin.
Ruuan hyväksyvyyden suhteen on myös selkeästi havaittu geneettistä vaihtelua. Ne,jotka ovat hoitaneet elämässään monia lapsia tietävät, että osa lapsista syö kaikkea, mitä eteen annetaa, toiset taas ovat erittäin nirsoja sen suhteen, mitä suostuvat syömään.
Paitsi ettei mitään sekasyöjää ole olemassakaan, se on rehumussuttajien keksintöjä. Ihminen on kaikkiruokainen, kuten karhu.
Olen syönnyt kasvisravintoloissa tarpeeksi monta kertaa linssejä ja erilaisia soijavalmisteita voidakseni todeta niiden olevan maultaan ja koostumukseltaan hirveää sontaa. Samaa voi sanoa soija- ja riisimaidoista. Hyvin valmistettu kasviksia ja sieniä sisältävä wokkipata sen sijaan menettelee, teen toisinaan sellaista itsekin.
Vegaanityttären vanhempana voin kyllä täydestä sydämestä sanoa, että kovin vaikeaa ja aikamoista noitatiedettä se vegaanisuus on. Ymmärrän kyllä, että joku voi pitää periaatteenaan, ettei eläimiä kiusata, mutta että mikä tahansa tuote, joka jollain tavoin on tekemisissä elollisen kanssa on kiellettyä.
Olen joskus ostanut pestokastiketta spagettia varten - ei kelpaa, koska siinä on joukossa parmesaania. Olen ostanut Thai-currya - ei kelpaa, koska siinä on katkarapulientä pienenä annoksena. Ostin perunalastuja - ei kelpaa, koska tuoteselosteessa lukee, että saattaa sisältää maitojäämiä. Kaupassa pitää olla suurennuslasi mukana tuoteselostetta lukiessa ja mieluiten myös tietosanakirja.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 16 kommenttia